Elintarvikepakkausten suuruudistus loppusuoralla

Ruoka kiinnostaa kaikkia ja pakkaukset useimpia meistä. Kaupoissa on uutta ihmeteltävää, kun EU:n laaja pakkausmerkintäuudistus tulee sovellettavaksi joulukuussa. Käytännössä EU-asetus tarkoittaa sitä, että lähes kaikki Suomessa ja Euroopassa myytävät sadattuhannet elintarvikepakkaukset on uudistettava viimeistään vuoden 2014 aikana.

Suuri ja kallis urakka on loppuvaiheessa, mutta vieläkin sääntelyn yksityiskohtia on auki ja paljon pakkauksia uudistamatta.

EU:n elintarviketietoasetus tuli voimaan 13.12.2011. Siihen yhdistettiin pakkausmerkintä- ja ravintoarvomerkintädirektiivit. Siirtymäaikaa on 13.12.2014 asti. Kaikkiin tuotteisiin Euroopassa lyhyessä ajassa tehtävät uudistukset ovat vaatineet valtavasti työtä viranomaisilta ja yrityksiltä. Monet tulkinnallisuudet ja keskeneräisyydet ovat hidastaneet muutoksiin ryhtymistä. Tiukan aikataulun ja kaupan valikoimajaksotukset huomioiden uudistuksiin on pitänyt ryhtyä jo hyvissä ajoin parhaaseen saatavilla olevaan tietoon nojaten.

Pakkausten pakolliset tiedot ovat pääosin samat kuin aiemmassa lainsäädännössä. Asetuksessa vaaditaan, että pakkausmerkintöjen on oltava helposti havaittavia, luettavia ja ymmärrettäviä. Elintarvikkeesta vastuussa olevan toimijan on huolehdittava siitä, että elintarvikkeesta annettavat tiedot ovat totuudenmukaiset ja riittävät. Kuluttajia ei saa johtaa harhaan pakkausmerkinnöissä, mainonnassa eikä esillepanossa.

Pakkaussuunnitteluun tuo haasteita se, että tuotteen allergisoivat ainesosat kuten gluteenipitoiset viljat, pähkinät, maito, kananmuna ja kala on korostettava ainesosaluettelossa esimerkiksi lihavoimalla. Myös ravintosisältötiedot tulevat pakollisiksi, tosin vasta vuoden 2016 lopussa. Lähes kaikki yritykset ovat kuitenkin ilmoittaneet niitä jo aiemmin, ja tietojen on jatkossa oltava uuden asetuksen mukaisia.

Ohjeistuksen puute hidastaa uudistamista

Yritykset ovat uudistaneet pakkauksiaan koko siirtymäkauden ajan loppua kohti kiihtyvällä vauhdilla. Johtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitosta kertoo, että vaikka valtaosa pakkauksista on saatu uusittua määräaikaan mennessä, sataan prosenttiin tuskin kuitenkaan päästään.

–          Uudistuksia on hidastanut se, että EU-asetukseen on liittynyt monia tulkinnallisia kohtia, joita on pohdittu EU:n virkamiestyöryhmissä. Evira julkaisi Elintarviketieto-oppaansa (eli päivitti pakkausmerkintäoppaansa) kesäkuussa 2014, ja edelleen siellä on keskeneräisiä, myöhemmin täydennettäviä kohtia, mikä taas johtuu mm. siitä, että kansallisen elintarviketietoasetuksen pohjalta annettavat säädökset ovat vielä kesken ja antamatta.

Erityisesti tuotteen pääainesosan alkuperämaamerkinnät ovat olleet pulmallinen asia ja toimeenpanosäädöksen valmistelu on Tanhuanpään mukaan melkoisesti kesken. Vaikeinta yrityksille uudistuksessa on yleisesti ollut saada varmuus tulkinnoista.

–          Koska pakkausuudistukset ovat kalliita ja vaativia, on haluttu odottaa näitä ohjeita, tulkintoja ja säädöksiä, jotta merkintäuudistukset menisivät kerralla oikein, eikä tarvitsisi lyhyen ajan jälkeen muuttaa niitä uudelleen esim. virheellisten tulkintojen takia. Mutta koska käytännössä kaikki pakkaukset menevät uusiksi, on toimeen ollut pakko ryhtyä ajoissa parhaan olemassa olevan tiedon pohjalta. On huomioitava myös kauppojen valikoimajaksot, jotka käytännössä ovat tiukentaneet aikataulua.

Pakkaussuunnittelua tekevän Packdesign ID:n toimitusjohtaja Maija Olkkonen-Seppo sanoo, että heidän asiakkaansa ovat varautuneet muutoksiin hyvissä ajoin ja niitä on päästy toteuttamaan suunnitelmallisesti sekä hallitusti. Lähes aina on samalla muutettu muutakin ja uudistettu designia. Pelkkiä tekstimuutoksia on toteutettu myös reproissa.

Pakkausreprotalo Marvacon toimitusjohtaja Kai Lankisen mukaan tällä hetkellä valtaosa pakkausdesigneista on uusittu, mutta kaupassa ja kierrossa näkyy vielä paljon vanhentuvan asetuksen mukaista materiaalia, koska aiempi pakkausmateriaali pyritään hyödyntämään ennen uuden materiaalin käyttämistä.

–          Suuremmilla yrityksillä tilanne on hyvin hallinnassa, mutta edelleen on pieniä toimijoita, joilla tulee olemaan ongelmia. Pieni loppukiri tässä on vielä tulossa.

Tietoa paljon, haasteena tilanpuute

Ongelma on Tanhuanpään mukaan myös se, että koska pakollisten tietojen määrä asetuksen myötä lisääntyy, tila etiketissä käy vähiin.

–          Yritysten on pitänyt harkita, mitkä muut vapaaehtoiset tiedot ovat kuluttajalle tärkeitä ja mitkä yritykselle tärkeitä tietoja. Kun tämä pohdinta käydään läpi kaikkien tuotteiden osalta, voi vain kuvitella, millainen show tämä uudistus on yrityksissä, joissa on useita satoja tuotteita. Työlästä on ollut myös kaikkien tuotetietojen oikeellisuuden huolellinen tarkistaminen.

Jotkut yritykset ovat ratkaisseet tilapulman luopumalla GDA-merkinnästä, jonka tulkitsemiseen liittyy epävarmuutta ja jonka kuvitus vie tilaa. Kaiken vaadittavan tiedon ja haluttujen brändielementtien mahduttaminen pieneen tilaan on joka tapauksessa tuottanut tuskaa suunnittelijoille. Tämän myöntää myös Olkkonen-Seppo.

–          Haasteena elintarvikepakkauksissa, varsinkin pienissä pakkauksissa, on aina tilanpuute. Asiaa ja tekstiä on paljon, ja myös brändin viestimiseen tulee jäädä tilaa. Yleisimmin uusien vaatimusten mukaiset tekstit ja merkinnät on mahdutettu nykyisiin painoaloihin nipistämällä tilaa muilta painatuksilta. Kirjasinkoon suhteen on määritetty ainoastaan kirjasimen korkeutta, mikä sallii myös tekstin kaventamisen, jotta se veisi mahdollisimman vähän tilaa. Tällöin luettavuus saattaa yhä olla kehnohko, vaikka täyttääkin säädökset.  Joskus on päädytty kasvattamaan tarrakokoja mikäli vain mahdollista tai jopa miettimään uudenlaisia pakkausratkaisuja, jotka mahdollistaisivat suuremman painopinnan ja enemmän tilaa merkinnöille.

Lankisen mukaan uudet vaatimusten mukaiset tekstit vaativat aiempaa enemmän tilaa kirjasinkoon kasvaessa. Tämä rajoittaa tuotteeseen mahtuvan tekstin ja kieliversioiden määrää. Ongelma on ratkaistu jättämällä kielialueita pois tai yhdistämällä ja mahdollisesti lisäämällä kieliversioita.

Luettavuuteen lisää huomiota

Uudessa asetuksessa painotetaan pakkauksen luettavuutta ja yritykset joutuvat miettimään tätä asiaa entistä enemmän. Kuitenkaan yleisesti ei ole käytetty esimerkiksi VTT:n kehittämää Helppo lukea -testiä, jonka avulla voidaan testata pakkauksen käyttökelpoisuutta. Olkkonen-Sepon mukaan suunnittelussa luettavuutta arvioidaan samanlaisilla kriteereillä kuin VTT:n testissä ja myös painotekniikka on otettava huomioon.

–          Esimerkiksi fontin valinta lakisääteisissä teksteissä tehdään aina selkeys ja luettavuus edellä. Myös painotekninen toimivuus on tärkeää, jotta teksti säilyisi selkeänä eri painomenetelmillä toteutettuna eri painopinnoilla. Esimerkiksi painopinnan läpikuultavuus ja eri painotekniikoilla saavutettava värin peitto vaikuttavat tekstien selkeyteen ja luettavuuteen.

Tekstikoot eivät ole kovin paljon suurentuneet Packdesign ID:n suunnittelemissa pakkauksissa. Enemmän vaikutusta tilantarpeeseen on ehkä ollut esimerkiksi vaatimuksella ravintosisältötaulukon taulukkomuotoisuudesta. Aikaisemmin taulukon sisällön saattoi juoksuttaa tekstimuotoon. Jotkut yritykset ovat määrittäneet sisäisissä ohjeissaan pakkauksissa käytettävien tekstien minimikoot ja määrittäneet itse jo aikaisemmin sen, että tekstit säilyvät luettavina ja selkeinä.

Pakkauspainamisen tekniikan kehittyminen auttaa luettavuuden parantamisessa. Entistä parempaa painojälkeä voidaan saada entistä edullisemmin esim. fleksossa, ja digipainatus mahdollistaa nopeat muutokset sekä pienet sarjat. Painolaadun parantumisella on Olkkonen-Sepon mukaan kuluttajan kannalta positiivinen vaikutus, kun tekstit toteutuvat entistä selkeämpinä pakkauksissa.

–          Fleksopainatus on kehittynyt valtavasti viime vuosina ja mahdollistaa tänä päivänä todella hyvän painojäljen. Toisaalta sen suhteen on myös eniten laatuvaihtelua painosta ja painokoneesta riippuen. Tällöin on tärkeää tuntea hyvin yhteistyötahot ja heidän mahdollisuutensa.

Lankisen mukaan asetusuudistuksen yhteydessä olisi ollut erinomainen mahdollisuus myös pakkausdesignin uudistuksiin. Tätä mahdollisuutta ei ole hyödynnetty täysimittaisesti, mikä olisi ollut kustannustehokasta.

–          Monen muutoksen yhteydessä on kuitenkin kiinnitetty huomiota tulevien muutosten kustannusten minimoimiseen ja myös painomenetelmien tarkoituksenmukaisuutta on tarkasteltu, jolloin siirtymistä painomenetelmästä toiseen on tapahtunut. Mm. syväpainosta on siirrytty joustavampaan ja kustannustehokkaampaan fleksopainatukseen.

Maailman parhaat pakkausmerkinnät?

Uudistuksen jälkeen EU-maissa ovat kuluttajan kannalta ehkä maailman parhaat pakkausmerkinnät, ainakin tietojen määrän suhteen. Kuluttajat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Isoa osaa eivät Tanhuanpään mukaan kiinnosta merkinnät ollenkaan, vaikka esimerkiksi ravintosisältötiedot olisivat monelle tärkeitä lukea.  Osa kuluttajista taas lukee niitä todella huolellisesti.

–          Kuluttajan kannalta EU:n elintarviketietoasetuksessa on hyviä asioita kuten fontin minimikoko ja ravintosisältötietojen pakollisuus. Jatkossa esim. suolapitoisuus on pakollinen tieto, ja se on hyvä asia kuluttajalle. Asetuksen tarkoituksena oli paitsi lisätä kuluttajalle annettavaa tietoa myös yhtenäistää merkintöjä EU:n alueella. Voidaan sanoa, että merkinnät palvelevat kuluttajia hyvin. Täydelliseen harmonisointiin ei kuitenkaan päästä, sillä edelleen jää monia kansallisesti tulkittavia asioita ja tulkinnat vaihtelevat.

Uudistaminen ei kuitenkaan ole ilmaista, ja suuri urakka voi vaikuttaa kuluttajahintoihin. Yritysten kustannuksista ei ole näkynyt laskelmia, mutta Elintarviketeollisuusliiton Tanhuanpää arvioi, että satojen tuotteiden yrityksessä muutos saattaa maksaa miljoonia. Kustannuksia on kasvattanut se, että muutoksia ei ole pystytty toteuttamaan muun pakkausuudistuksen ohella kuin ehkä joissakin tuotteissa, joissa tuotekehitysprosessi ja markkinointiuudistukset ovat ajoittuneet sopivasti yhteen. Sen sijaan samalla kun pakollisia tuoteuudistuksia on tehty, on varmaankin pyritty nivomaan muita uudistuksia samaan urakkaan. 

Kuva: Uudistettuja Poutun pakkauksia/Pouttu.

Reino Lantto

Lue lisää pakkausuudistuksesta Print&Media -lehden numerosta 7/2014.